hiilidioksidi-sydanlehtiHengityksen päätarkoitus on säädellä hiilidioksidin (CO2) ja hapen (O2) määrää elimistössä. Normaalin hengityksen aikana (6 l/min) punaisten verisolujen happikyllästeisyys on useimpien oppikirjojen mukaan noin 98 %. Hengittämällä enemmän happipitoisuus nousee vain hiukan. Happikyllästeisyys voidaan nostaa 99 %:iin hengittämällä enemmän.

Ihmiselämän saadessa alkunsa tällä planeetalla, ilmakehän koostumus oli aivan toinen kuin nykyään. Tuolloin elävien olentojen hengittämässä ilmassa oli yli 20% hiilidioksidia. Hiilidioksidin osuus ilmakehästä on vähentynyt huomattavasti ja nykyään hengittämässämme ilmassa on vain 0,03% hiilidioksidia. Elimistömme on ollut pakko sopeutua tähän hiilidioksidin vähenemiseen. Sen se on tehnyt luomalla keuhkojen ilmarakkuloihin, alveoleihin mikroilmaston. Normaalin, terveen hengityksen vallitessa nämä ilmarakkulat sisältävät elossapysymiselle välttämättömän hapen lisäksi myös noin 6,5 % hiilidioksidia.

Merkittävä tekijä, joka vakavasti haittaa tarvittavan hiilidioksiditason ylläpitämistä, on ylihengittäminen (hyperventilaatio). Jos hengitämme sisään elimistömme tarpeisiin nähden liian suuren määrän ilmaa, hengitämme ulos liian suuria määriä hiilidioksidia, eivätkä keuhkot kykene ylläpitämään alveoleissa tarvittavaa hiilidioksiditasoa. Hiilidioksidilla on merkittävä tehtävä elimistön hapen saannissa, sillä hiilidioksidi vapauttaa hapen hemoglobiinista (ilmiö keksittiin vuonna 1904 ja on nimetty keksijänsä mukaan Bohrin efektiksi.) Happea on elimistössä niin paljon kuin hemoglobiini pystyy sitä kantamaan. Vaikka hengittäisimme kuinka syvään, happea ei sitoudu hemoglobiiniin määräänsä enempää. Jotta happi vapautuisi hemoglobiinista siellä missä sitä tarvitaan, tarvitaan vapauttava tekijä, eli hiilidioksidi.

Jos alamme hengittää voimakkaammin, hiilidioksiditaso alkaa laskea. Keuhkot menettävät hiilidioksidia jokaisella uloshengityskerralla ja hiilidioksidipitoisuus laskee keuhkoissa välittömästi. Hiilidioksiditaso laskee alle normaalin parissa minuutissa. Jo 3-5 minuutissa useimmat kehon solut (tärkeät elimet ja lihakset) havaitsevat alenevan hiilidioksidipitoisuuden. Aivojen hiilidioksiditaso laskee alle normaalin 15-20 minuutissa.

Hiilidioksidi toimii myös sileiden lihasten rentouttajana. Sileitä lihaksia ovat lihakset, joita emme voi tietoisesti hallita. Niitä on esim. sisäelimissä, ilmateissä, verisuonistossa, virtsateissä jne. Hiilidioksidin puutteessa nämä lihakset kramppaavat ja aiheuttavat siten erinäisiä oireita. Ilmateiden kouristukset aiheuttavat astman oireita, verisuonten kouristukset kohonnutta verenpainetta. Vatsan lihasten kouristelut huonontavat ruuansulatusta.

Hiilidioksidi on tekijänä kehon emäs-happotasapainon säätelyssä eli hiilidioksidin puute aiheuttaa alkalisoitumista minkä seurauksen elimistö alkaa kehittää happoja kompensoidakseen tätä reaktiota. Kehon epätasapaino vaikuttaa siten hormonitoimintaan, vitamiinien ja mineraalien imeytymiseen ja häiriöt näissä toiminnoissa heikentävät terveyttä. Jos siis hengitämme koko ajan liikaa, koko elimistö alkaa kärsiä hiilidioksidi- ja happivajeen aiheuttamista terveysongelmista. Useimmiten ylihengittäminen on piilevää ja elimistön epätasapaino alkaa tuntua erilaisina oireina ja sairauksina vasta vuosikymmenien kuluessa. Piilevänä krooninen hyperventilaatio jää usein huomaamatta. Ongelmallista tässä myös on se seikka, että elimistö tottuu varsin pian vähäiseen hyperventilaatioon ja koska oireet syntyvät vasta pidemmän ajan kuluessa, niitä ei osata yhdistää virheelliseen hengitystapaan ja ylihengittämiseen.

 

Ylihengittämisen aiheuttamia oireita

    • Hengitys: vinkuva hengitys, hengenahdistus, yskä, painon tunne rinnassa, jatkuva haukottelu, kuorsaus ja uniapnea
    • Hermot: ”kevytpäisyyden” tunne, heikko keskittymiskyky, tunnottomuus, hikoilu, huimaus, käsien ja jalkojen pistely, pyörrytys, vapina ja päänsärky
    • Sydän: nopea syke, rintakivut, rytmihäiriöt ja sydämen muljahtelut
    • Mieli: eriasteinen ahdistus, jännitys, masennus, pelko ja stressi
    • Allergiset reaktiot: histamiinitasojen nousu, josta aiheutuu turvotus, tulehdukset, ilmateiden ahtautuminen
    • Muita oireita: huono-unisuus, kutina, hikiset kämmenet, lisääntynyt virtsaamisen tarve kuten vuoteenkastelu tai tarve käydä vessassa öisin, ripuli, ummetus, yleinen heikotus ja krooninen väsymys

 

Miksi ylihengitämme

    • Ruokavalio – Ylensyönti kiihdyttää hengitystä
    • Stressi – Hengitys kiihtyy stressissä
    • Liikunnan puute vähentää hiilidioksidin tuotantoa ja siten kasvattaa hengitysvolyymia
    • Uskomus, että on hyväksi vetää keuhkot täyteen ilmaa. Väärä käsitys siitä, että elimistö saa sitä enemmän happea mitä voimakkaammin hengitetään
    • Lisääntynyt puhuminen – nykyajan elämä ja ammatit vaativat enemmän puhumista kuin ennen
    • Liika lämpö – Liian lämpimät asunnot ja liian lämmin pukeutuminen. Yritämme alentaa kehon lämpöä hengittämällä enemmän